Mietintää ja ilkeilyäkin..
eli aina vaan samaa.. toisinaan se samaa on hyvä ja nyt on niin. Huomenna on Jonen viimeinen päiväkotipäivä ennen juhannusta eli perjantai on nappulalla vapaa ja sitten on 4 päivää ensiviikolla ja sitten koittaa Heinäkuun kestävä loma.. mummolaan hinkuaa yökylään.. pariin otteeseen pari yötä kerrallaan on sovittu ja nämä päiväretket päälle. Omat menot sitten siihen eli rannalla piipahtelut ja muut niin jo on toimintaan kesään. Isi on Lomalla suurimman osan heinäkuuta ja sitten ne työt loppuu. Pienimuotoista auttamis työtä eli remppaa seinän korjauksesta keittiöremppaa yms on luvassa isille. Minun Pienen Suuren (25v) kummipojan ja Pienen Pienen (5v) kummitytön äidin eli ystiksen luonna.
se aina samaa on myös tässä syömisessä nyt hyvä. Aamupala on turkkilaistajugua hedelmien kanssa. Pähkinöitä ja manteleita kahvin kanssa. Nyt mansikka aikaan teen marinoituja mansikoita eli siis litraa mansikkaa kohden 1 rkl (Fairtrade) ruokosokeria ja vaniljan siemieniä toisinaan. Tämä sokeri aiheuttaa sen että pilkotuista mansikoista alkaa erittyä mehua joka sitten tekee "kastikkeen" siihen mukaan. Ihana mansikka jugu siis syntyy kun laittaa turkkilaistajugua ja mansikoita saman verran ja sekoittaa kunnolla, on mansikoille maistuvaa jugua. Toisinaan aamupala voi toki olla muutakin mutta iltapala on useimmiten tätä jugurtti osastoa. Joskus kun ei ole muita kotona niin tällä mennään lounaskin.
se aina samaa on myös hyvä nyt neulomisessa. Sylvi valmistuu takuulla ennen elokuun loppua näillä vauhdeilla. Tänään neuloin ja katsoin Potteria. Huomenna neulon ja katson toista Potteria. Huomisen jälkeen tosin neulominen vaatinee vähän enemmin huomiota kuin nyt eli kuviot alkakoon.
Sitten tulee sitä aina samaa osastoon kuuluvaa valitusta. Miksi aina kun meiltä kysytään ruuasta ja sitten kerrotaan niin valitetaan että oottepa te nirsoja. Joo me ollaan. Me ei syödä Eineksiä, Ei mikroruokia. Laskeskelin että mikroa meillä käytettiin viimeksi yli 3 viikkoa sitten ja siitä onkin puhuttu että se vietäs kellariin ainakin kesäksi. Leivonta aikaan se sitten on tarpee sulatus hommissa vaan nyt ei. Ja siitä että me ei syödä pahemmin pastaa tai vaaleaa leipää, ranskista tai paahtoleipää on tullut päivittelyn aihe, " ai teille ei kelpaa" kommentein. Joo ei meille kelpaa kuin ruisleipä tai spelttileipä. Napero syö muutakin mutta sen on eri asia. Enimmäkseen päivitellään minun syömisiä ja syömättä jättämisiä. Sitten tulee nämä " ei sun tarvi laihduttaa" kommentit. Totta, ei mun Tarvi kait mutta entä jos minä haluan. Haluan liikkua ja olla terve viellä 10 vuoden päästä. Nämä minun sairastamiset kun rasittaa ilman tätä ylipainoa. Ihmiset jotka sanoo että ei tarvisi on useimmiten sellaisia joiden itsekkin tarvisi. Juhannusruokaakin kun ajateltiin niin pitsaa suunniteltiin ja sitä varten ostettiin oikeen täysjyväLuomu jauhoja.
Terveyteen liittyen aina samaa on muuttunut eikä olekkaan aina samaa. Selkään toki koskee vaihtelevasti, reuma vaivaa sadepäivinä enemmin. Mutta sokerit, kolesteroolit ja verenpaineet on aika ihanteelliset kuulemma. Hemi:kin yli 110 mikä on huippua.. Hoitsulla kun kävin uusimassa reseptejä niin sitten verta vedettiin. Se mikä on muuttunut on leukosyytit ne taas paukoo omiaan minkä huomaa väsymyksestä.. hoitsu sanoi että katellan viellä kun ei ne niiiin pahasti oo persiillään.
Nyt nukkumaan ja aamulla taas nappula päikkyyn ja puikot kouraan.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mie aloin eilen kutomaan villasukkia Millalle. Tyttöjen päikkyjen aikaan sain jonkin verran sukan vartta valmiiksi, mutta kun tytöt heräs, niin eihän siitä tullut mitään... Milla varsinkin haluaisi olla koko ajan sylissä ja hoke "äiti putoo"... Kudo siinä sitten. Päivällä olisi niin kiva kutoa, mutta aika hankalaa, kun pikkukutojat haluaisi koko ajan "auttaa" ;-)
Illalla kun ne simahtaa, ei sit jaksa kutoa, kun simahtaa itsekin. Saa nähdä, koska sukka valmistuu! Kyl mie taas tänään toivon jokusen sentin kutovani.
Tosta mikrosta. Meillä se oli ennen ahkerassa käytössä, mutta nyt se on ihan popcorn-kone. Pari kertaa kuussa syödään popcorneja. Marko sano yks päivä, että jos ei tehtäis popcorneja, melkein vois antaa mikron pois.
Yksin asujalle se on ihan yliveto (mie en ainakaan jaksanut värkätä mitään uuniruokajuttuja kun asuin yksin), mutta mitä enempi porukkaa, sitä vähempi sillä on käyttöä.
Meillä syntyy uuniruokia nykyisin paljon enemmän, koska jotenkii se on kätevämpää, sinne vaa tyrkkää kypsymään.
Mie en oo vielä raaskinut ostaa mansikoita... Kyl mie joka päivä vilkuilen, että jokohan tänään olisi hinta tippunut alemms. Sit kun on 4 euroa litra, ostan:-D En kyl tiedä, tippuuko ne hinnat noin alas ollenkaan, vai jäädäänkö tänä kesänä ilman mansikoita :DDD
En kyllä oo torilla käynyt, enkä keskustassa, että en tiedä, jos siellä sit on halvempia.
Torilla ruotsalaiset mansikat on 2,50 litra ja Simosella näky olleen 4 euroo kotimaiset.
mä teen popparit kattilassa perinteiseen malliin jyviä ja öljyä. Mutta eihän ne poppari koneetkaan oo enään niin kauhian hintasia.
Jone ei onneksi ole koskaan kiinnostunut mun puikoista. Pienenä se aina sano että tulee kuunelemaan kun kepit kalkkaa ja viihty sitten kuuntelemassa sen 2 sekunttia kunnes tuli kiire muihin hommiin taas. Jonella on villasukkia kauheesti mutta ne jää taas jo pieneksi eli uusia tuloille. Haluutekos työ nuita pieneksi jääviä? Niitä kun on muutamat ja vähän käytettyjä.
Uuniruoka on helppoa ja meilläkin sitä usein on. Lihat ja kasvikset pataan ja uuniin. Pari tuntia uunissa ja syömään.
ah.. tuo pelko tai kateus.. sitä ne kommentit on..
Oma ystäväpiiri on 90 prosenttisesti sellaista joiden painolukema on kolmenumeroinen. Ja siinä vaiheessa kun itellä napsahti että nyt riitti ja laihtua on pakko, näytti oma vaaka noin 85 kiloa.. noin 20 kiloa normaalipainon rajalle.
No alkuun laihistelin hiukan salaa, mutta tulihan se sitten ilmi, ja siitäkös kavereilla riemu repesi.. porukan laihin laihduttaa ... kommentit oli juuri tota luokkaa että "ei sun tarvi" "takasin ne tulee tuplaten" "mä en ainakaan viittis mitään laihispöperöjä puputtaa"
Ja siinäkohdin kun paino viimein näytti sitä normaalipainoa (no juuri ja juuri siinä rajalla, eli yli 10 kiloa laihempanakin olisin normaalipainoinen vielä) niin jo tuli kavereilta kommenttia että näytämn luurangolta ja anorektikolta ja ties miltä
okei 164senttiä ja 63 kiloa ei taatusti näytä anorektikolta.. paitsi kun silmä tottuu. Nykysuomalaisista suurin osa on pyöreitä, niin ne jotka oikeesti on sen bmi:n mukaisen normaalipainon rajoissa, näyttää monen silmään laihoilta kun onm totuttu näkemään ihmisillä ne jenkkakahvat ja mahareput.
No onneksi ite on sellainen ihminen että tällainen "negatiivinen kannustus" vaan saa näyttämisen halun päälle.
Noh.. nyt on kyllä hiljentyneet kommentit kun ovat huomanneet että mä en entiseen aio palata. Toki jos mä oilen jossain kaverilla kylässä, en mä ala siellä ronkelopimaan. syön mitä tarjotaan ja kohtuudella, korjataan "vahingot" sitten kotona.
Kaveripiiristäni se joka kaikkein eniten tarvitsisi elämäntaparemonttia (painaa tuplaten sen minkä mä, ja ollaan saman mittaisia,.. bhuh) on mielenkiintoista kyllä, kaikkein ronkelein ja se kun tulee meillepäin pariksi yöksi niin ruokien laitto on tosi hankalaa, koska se ei syö sitä eikä tätä eikä tota.. vaan kaikki ruoka on oltava jotakuinkin makaronia ja jauhelihaa jossain muodossa.
Sillai hullua että tämä ihminen on aina naljaillut tyyliin "mitähän sulle ja osaa tarjota kun sä vaan laihutat", ja ite kyllä latelee semmoset listat tullessana mitä ei syö. Mä en kehtaisi.. mä voin viikonloppuna kylässä siellä syödä ihan mitä vaan, koska en ole allerginen, mä voin syödä koko viikonlopun pullamussuleipää ja makaronia.. ei mulle tarvi eri ruokaa tehdä.. mutta tällepä' tarvii...
Mutta jooh.. eipä niistä kannata välittää.. ihmiset jotka ite tietää että olis syytä laihduttaa, on parhaimpia antitsemppaajia. Kai se on joku taka-ajatus että jos tuokaan ei laihuta niin munkaan ei tarvi. Ja sitten kun joku jotain saa aikaan niin se kateus voi olla aika uskomatonta :(
Ihmisellä on vaan yksi elämä ja yksi kroppa.. vaikka ylimääräisiä kiloja ei olisi kuin pari, niin laihduttaa kannattaa jos se omaa oloa parantaa.. jokainen ne kilonsa itse kuitenkin kantaa.
Noihin ruokapäivittelyihin.. josei kyse ole mistään ravintoterapeutista yms vaan ihan tuttavista ja kavereista, niin aika hyvä keino on vastata että "meillä syödään ruokaa" ja antaa aiheen olla, tekemättä siitä sen isompaa numeroa.
Lähetä kommentti