Perjantain suhinaa *edittiä*

*edittiä lauantai aamusta* Eilen illalla laitoin kuten tavallista märkäruuan kuppiin ja siine ne samalle kupille mahtui molemmat syömään. Luna erittäin innokkaana ja Pekkuli vähemmän kun ei ollut ihan Pekun herkkua. Illalla oli myös herkkua aika eli kun minä söin leipää maksamakkaralla niin molemmille palat kanssa ja nehän hävis hujauksessa. Pekka toki on tottunut maksamakkaraan mutta Lunasta entiiä mutta maistui hyvin. Illalla istuivat partsilla kynttilä amppelin alla kattomassa maailmaa vierekkäin. Yöllä oli suhinaa ja juoksua mutta enimmäkseen ilmeisemmin leikkiä koska ei mitään kolinaa tai rähinää kuulunnut. Ja 5 aikaan aamulla Pekku halusi leikkiä mutta ei ollu vastakaikua. Isi laittoi siinä 6 maissa ruokaa kuppiin kun läksi pelireissulle ja nyt ovat syöneet ja nukkuvat.

Ja onhan se pari tuntia ollut vähän suhinaa ja sihinää. Siinnä neljän maissa kävimme katsomassa, tutustumassa ja noutamassa kissa-neiti Lunan. Automatkan alkuun vähän naukumista mutta ei pahemmin. Isäntä ja lapsi jäi pihalle laittamaan pyörää kellariin ja me tulimma sisään ja kopan ritilä auki. Pekku jo ovella vastassa ja ihan pihalla koko ukko kun sitltä tulikin mamin lisäksi tyttö ja viellä kissa sellainen. Luna reippaasti kopasta ulos ja asuntoa tutkimaan.. on käyty keittiö ja makuuhuoneet ja olkkari sekä parveke perusteellisesti läpi. Uuden kaverin lelut testattu ja ruuat maistettu useampaan otteeseen. Tolppakin otettu haltuun jotta Pekku saa tyytyä alempaan tasoon. =D Sihinää, sähinää ja huitomista on hiukan esiintynyt kuten oletettavaa mutta ei suurempaa. Ja tämäkin siitä syystä enimmäkseen että meitin poika on niiiiin innokas tekemään tuttavuutta että ei toinen perässä kerkiä. Tyttö on syömässä niin toinen tulee häntää nuolemaan, kyllä siinnä herneet menee pienempäänkin nenään. Ja selkeä luonne "älä jätkä uhittele" on tytöllä ja se tekeekin Pekalle hyvää ettei aina ole se joka käskee. Minun työpöytä makkarissa on ilmeisemmin molemmille mieluisa sillä sillä istutaan ja uslos katellaan ihan sovussa kunnes Pekku muistaa että täähän oli uus tyttö ja koittaa taas onneaan.

Ilmeisemmin ei ole ihan sylikissa tyttö mutta ei ole Pekkukaan (vaikka välillä Pekkua pakko-halitaan ja se on ihan yök ja eikä kuiteen pyristellä pois) mutta puskee ja purisee kovasti.

 Partsilla mukavasti jo yhdessä löhöillään ja katellaan maailmaa. Tuo tuoli on Pekun vakio mesta missä seistään selkänojaa vasten piiiitkänä ja haistellaan ulkoilmaa rakosesta ja siinnä on Lunakin jo samaa kokeillut ja kivaa vissiin oli.