Stressiä(kö) joulusta.

No ei meillä sentään. Paljon on siivoamatta ja osa varmana jääkin niin. Ne löytyy takuulla sieltä tammikuussakin. Joulun leipomiset.. huhahei tekemättä muut paitsi piprut.. Joulu ruuat.. miettimättäkin selvää, mutta kaupassa viellä kaikki. Joululahjat.. periaatteessa selvillä mutta kaupassa tai matkalla viellä. Koskaan en ole näin myöhässä ollut Joulu juttujen kanssa mutta ei haittaa. Mutta onhan meillä kuusi sentään paketissa partsilla ja tähti ikkunassa.

Enimmäkseen kaikki menee ihan viime tippaan kun rahhaa tulee 23 pv vasta. Mutta se on se kaupassa käynti sitten sellainen sieltä ja täältä nouto kun tiietään mitä hajetaan. Ruokailu on silleen hanskassa että aattona (kuten aina) käydään molemmissa mummoloissa. Toisessa aamupäivästä ja toisessa iltapäivästä. Kinkkua ei paisteta vaan pala tulee mummolasta mukaan ja toisesta rosollia ja porkkanalaatikkoa. Meillä kun ei jouluruokaa montaa päivää järsitä. Paitsi minä pottulaatikkoa voin syödä viikonkin kevyeen =D. Tapaninan mennään sitten saunomaan ja syömään taas mummolaan. Sitten taitaa olla vuorossa jo jokin muu ruoka.

Ja tämä minun kinttu ei anna periksi kovin pitkille ramppaamisille siellä ja täällä. Ei sillä että se edes kiinnostaisi.. enemmän kuin joulua olen tässä miettinyt että mistä alle 160 cm puusoffa partsille kesäksi.

Olen huomannut monen kaveri face kirjoituksissa hiipivän stressin ja kiireen Joulua ajatellen. Miksi siitä stressata ei se joulu ole suorittamista, eikö silloin pitäisi nauttia ruuasta ja seurasta (lahjoista ainakin lapset). Kaikki tuntuu tukka putkella juoksevan kaupasta toiseen ja siivoamisen ja ramppamisen keskellä mietitään että ompas kiire kun ei mihinkän kerkeä. Oisko mitenkään ihan ite tehty kiire?


Meillä ei onneksi ole kellään kiire. Kaiken kerkiää mikä tarvii tehdä.