Pirullinen kuontaloni

Jatkan tätä tukka pölinää taas ja vaikka ties kuin kauan.. (mutta ei meillä oikeesti mitään tapahu niin tätä sitten)

Tiedättekö millaista on tukka on ilkeä? Ettekö, no minäpä kerron oman versioni. Ensin tämä on kamalan kuiva latvoista ja hassottaa ja väri on himmeänhaaleanikävä.. Pituuskin on epänen ja kiharat raivoavat omiaan takkuillen. Sitten päätät että ny on stop ja värjään tummanruskeaksi tämän epävärisen porkkanatoffeen (kuullostipa syötävälle). Ostin värin (siitä edellisessä postissa) valmiiksi että heti kun on aikaa/viitseliäisyyttä värjään. No entäs tänään.. eilinen sauna ja tukan pesu eli puhdas tukka ja nyt Ei Kikkuroi, Ei Takkua ja On Kiiltävä ja Sileät. Värikään ei ole tunkkainen ja kun aurinko paistaa niin taas on niin oranssia.

Ja kaiken lisäksi etsin intternetin maailmasta jotaan aivan muuta tömähdin 2 eri blogiin joissa molemmilla naiseläjillä on punainen tukka.. toisella pitkähkö oranssin punainen ja toisella PunainenPunainen.. eli se Punainen sävy mikä vaan tunkee joka tuutista kuin litistääkseen idean ruskeasta.

Eli taistelen mielihalun tummaan ruskeaan ja mielihalun oranssinpunaiseen välillä. Tiedä sitä kumpi voittaa mutta tänään en viellä värjää.. ehkä sitä oranssia vois ihan vaikka nostaa tuolta KC:n mandariinilla. Tosin tiedän että vaikka menisin ruskeaan niin aina palaan punaiseen jonkin sävyn kanssa. Niin se vaan on että yrityksistäni huolimatta sisälläni asuu punatukkainen tyttö.